Miia Lehtonen

Oma tans­si­pol­ku­ni on al­ka­nut pie­ne­nä lap­se­na kan­san­tans­sin pa­ris­sa Tu­rus­sa. Sii­tä tie vei ys­tä­vien kans­sa la­va­tans­sei­hin. Jäin ker­ras­ta kiin­ni la­va­tans­sien syk­kee­seen ja niin sii­tä tu­li it­sel­le­ni lha­na har­ras­tus, mi­kä on an­ta­nut vuo­sien var­rel­la pal­jon iloa ja ys­tä­viä.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten tans­si he­rät­ti mi­nut uu­del­la ta­val­la ja ha­lusin läh­teä tut­ki­maan oman ko­ke­muk­se­ni poh­jal­ta si­tä - mi­tä tans­si on? Tä­mä tut­ki­mus­mat­ka vei mi­nut en­sin tans­si- ja lii­ke­te­ra­pian pe­rus­o­pin­to­jen pa­riin ja sii­tä SUSEL seu­ra­tans­sioh­jaa­ja­kou­lu­tuk­seen. Näis­tä kah­des­ta lä­hes­ty­mis­ta­vas­ta se­kä omis­ta ko­ke­muk­sis­ta ra­ken­tuu oma ta­pa­ni oh­ja­ta tans­sia. Ha­luan tuo­da tun­neil­le iloa, elä­vyyt­tä ja tut­ki­vaa otet­ta. Tans­si on meis­sä jo­kai­ses­sa. Il­men­näm­me si­tä ku­kin omal­la per­soo­nal­li­sel­la ta­val­la. Ter­ve­tu­loa tans­si­maan!